24. maaliskuuta 2015

let your faith be bigger than your fear

Kiittämättömyys, pelkurimaisuus ja liika inhimillisyys kostautuu,
Juuri sillä murto-osan sekunnilla,
Kun olet siinä kynnyksellä,
Menetätkö vai et, 
Jotain sellaista mille et koskaan antanut
tarpeeksi arvoa.

Ja juuri niitä sekunteja et tule koskaan unohtamaan pahimmissa painajaisissikaan.
Ehkä juuri ne painajaiset lopulta opettavat kantapään kautta sinua paremmaksi ihmiseksi tulevaisuudessa.
Jos vain osaat ottaa opiksesi.

10. maaliskuuta 2015

life doesn't have to be perfect to be wonderful

Ihminen pakenee luonnostaan.
Sekä hyvää että pahaa.
Kaikkea uutta ja kaikkea vanhaa jo vaikeaksi koettua.
Refleksit tulevat jostain syvältä selkärangasta, ihmisluonnosta.
Juokset ja pakenet, kun pelottaa.
Väistät, kun joku yrittää iskeä päin näköä.
Piiloudut, kun et tahdo kohdata.
Suljet silmät, kun häikäisee liikaa.

Silti ihminen unohtaa ne kauniit asiat elämässä.
Ne sanat, hetket, muistot, jotka antaisivat voimaa kohdata vaikeudet.
On helppo velloa siinä kaikessa pahassa ja ikävässä.
Tuijottaa taivaalle sadepilven reunaa,
Vaikka selän takana on aurinko, ja kaunis sateen jälkeinen sateenkaari.

Ei kaikkien tarinoiden täydykkään olla kuin satuja, juonikulkua suoraan ryysyistä rikkauksiin.
Vaan kuin todellisuutta.
Tunteiden vuoristorataa.
Seuraavalla sivulla saattaa olla kyynel.
Ja seuraavalla hymy.
Mutta tärkeintä on kumman annat elämässäsi vallita.
Ja se on se tunne, jonka muistat silloin kun elämä rullaa filminauhana silmiesi edestä.

Jokaisella valinnalla on väliä.
Minä valitsen muistaa ne onnelliset hetket pahojen sijaan.
Pidä huolta että olet tyytyväinen oman elämäsi elokuvaan, kun sen hetki koittaa.

26. helmikuuta 2015

well make sure to build your heart brick by boring brick or the wolf's gonna blow it down

Et koskaan sillä hetkellä tiedä mikä sinuun iski.
Sivalsi kai vain ihan ohimennen.
Tunsit kivun, muttet löytänyt haavaa.
Tajusit tapahtuneen, muttet ymmärtänyt merkitystä.
Tuli vain sellainen tunne.


Tunne, jonka muistat selvästi vielä vuosia myöhemmin.
Vieläkin muistat ne sanat tarkalleen sanasta sanaan.
Voit melkein sielusi silmin nähdä ja kokea tilanteen yhä uudestaan ja uudestaan.


Löydät viimein haavan paikan sydämestäsi.
Sieltä minne ne sanat jäivät asumaan ja kasvattamaan epäluottamustasi itseesi ja muihin ihmisiin.



Kuinka ihminen voikaan sanoa toiselle aina niin pahasti?

20. helmikuuta 2015

darling, I'll sleep with you in my heart tonight

Mutta pelottavinta on se, että pitää uskaltaa päästää lähelle, iholle, omiin ajatuksiin, tunteisiin.
Sydämeen asti ja antaa se pois.

Silläkin riskillä, että sydän palaa luokseni rikkinäisenä.



Mutta jos annetaan sydän vain lainaan hetkeksi.


Sillä mikään ole ikuista.


Kukaan ei ole kuolematon.


Vaikka miten pitäisin sydämestäsi kiinni.

19. helmikuuta 2015

I'm holding on, myself was never enough for me

Edellinen kirjoitukseni oli 15. lokakuuta 2013, parii päivää ennen 18 -vuotissyntymäpäivääni. Ensi syksynä täytän 20. Paljon on tapahtunut tässä välissä.

Silti edelleen joskus iltaisin palaan lukemaan vanhoja tekstejäni. Minulle itselleni ne kertovat paljon enemmän kuin osasin koskaan kenellekään elämäni tapahtumia ja käännekohtia kuvailla tekstien muodossa. Ne kertovat kokonaisen tarinan, aina alusta loppuun kaikkine miljoonine piilomerkityksineen. Jokainen teksti kertoo jostain tapahtuneesta, ihmisestä tai tunteesta.

Ja kyllä, jos et ollut jo pari vuotta sitten keksinyt niin kyllä, viimeisin blogitekstini kertoi ihastumisesta/tykästymisestä/rakastumisesta/ihan miten vaan. Siihen nämä tekstit tyssäsivätkin, aloin todella olemaan onnellinen ja tietenkin myös perinteisesti "ajan puutteeseen". Mutta ette uskokkaan kuinka paljon aikaa ja suunnittelua oikeasti käytinkään lyhyidenkin tekstieni työstämiseen! Niin ja ei sillä etten enää olisi onnellinen, olen kyllä, uskon jopa että paljon onnellisempi kuin tuolloin, jos onnellisuus millään on edes vertailtavissa tai mitattavissa, enpä usko... Kirjoittaminen sujui noihin aikoihin vain huomattavasti helpommin, silloin kuin elämäni vieri aikalailla aina vain alamäkeen ja olin allapäin. Samaistuin kai (harmikseni) sellaisiin kirjailijoihin, jotka ammentavat tekstiään surusta.

Kirjoitan edelleen, mutta vain itselleni, minulle niin tyypillisiä ajatuksenparsia ja punon niitä yhteen joskus tuntitolkullakin yömyöhään...
Katsotaan tulisiko tästä blogin pitämisestä taas pitkästä aikaa jotakin.
Toivottavasti edes jokunen lukija olisi jäljellä, mutta itselleni tämä on lähinnä terapiaa julkaista tekstejäni ja ajatuksiani jonnekkin ylös, mutta kiva jos olet vielä mukana

Nähdään,
vivacious

15. lokakuuta 2013

used to think the world would be black and white until you opened my eyes

Sinistä.
Violettia.
Vihreää.
Keltaista.
Oranssia.
Punaista.


Katso!


Vaikka kuinka olin vannonut, etten sotkisi itseäni ikinä mihinkään tälläiseen, ovat puhtaat käteni nyt aivan värikkäät.
Eikä se noin vain irtoakaan käsistä. Paitsi ehkä kulumalla. Ei kyllä silloinkaan enää nyt, kun annoin maalin kuivua, ihan tarkoituksella vieläpä.

Huomaamattani sotkuillani maalasin sateenkaaren.
Ja sateenkaaren päässähän on perinteisesti aarre.
Mutta en taida tarvita sitä.
Kun taisin jo löytää omani.

4. syyskuuta 2013

let them wonder how we got this far, 'cause I don't need to wonder at all

Askel.
Toinen.
Kolmas.
Kylmän tuulen lyödessä samalla kasvoihini.
Voin melkein maistaa meren suolan kitkerän maun huulillani.
On pimeää, mutta en pelkää.
Niinkuin yleensä pelkään.
Seuraan sokeana talutuksessa sinne minne johdatat.
Tiedän vain sen, etten haluaisi kastua.
Mutten tiedä pettääkö seuraava, vai sitä seuraava askeleeni alta.
Vai pääsenkö turvallisesti toiselle puolelle virtaa kuivilla.

Ei ole olemassa enää ajan- tai paikantajua.
Ei edes sanoja tai selityksiä.
On vain se tunne.
Miksi edes seuraan,
Se miksi olen nyt tässä.
Se tunne, että olen juuri siinä missä minun kuuluukin olla.
Siihen tunteeseen takerrun kuin hukkuva pelastusrenkaaseen.
Vaikka ei minun tarvitsisi.
En ole edes merihädässä.
Vaikka vesi on tummaa.
Ei ole syytä pelätä.
Ei enää.
Voin päästää irti.
Enkä silti huku.

Sitä kutsutaan luottamukseksi, ystävä hyvä.
Oikeasti, ei vesi katoa ympäriltäni, jos suljen hetkeksi silmäni.
Ei ole hätää, se kaikki oli lähtöisin vain mielikuvituksestasi.
Teit maailmasta ja ihmisistä pahoja vain oman mielesi sisällä.
Vaikka kaikki oli niinkuin ennenkin.
Ymmärsin jo, ettei synkkä vesi tai hukkuminen pelota minua enää.
Opinhan jo aiemmin hengittämään veden alla.
Kun ei ole mitään pelättävää, miksi pelkäät?
Vesihän oli vain kuvitelmaa.
Ja kaiken lisäksi osaat uida varsin hyvin.
Etkä koskaan ole pelännyt hukkumista niin paljoa.
Se oli se tunne, mitä pelästyit.
Se oli se todellisuus, jota yritit juosta pakoon.
Vaikka kaikki oli hyvin.
Vaikka näin oli ehkä tarkoitettu.
Ei ole hätää.
Hengitä.
Olet kuivalla maalla.
Turvassa.
Vesi kuohuu vain ja ainoastaan sisälläsi.
Ja kyllä sekin myrsky laantuu sieltä aikanaan.
On vain hullua, kun pitää uskoa ja luottaa.
Että merihädässäkin joku pelastaa.
Juuri minut.
Mutta kun pelätä ei saa,
Jos tahtoo milloinkaan,
Onnen saavuttaa.


17. kesäkuuta 2013

never mind I won't find someone like you

Sanoin hyvästit epävarmuudelle.
Murskasin ennakkoluulot.
Unohdin pelon ettei minua kuitenkaan haluta.


Katsoin ihmisiä pintaa syvemmälle.
Kurottauduin liian kauas.
Tipahdin pinnan alle.
Hätäännyin hetkeksi.
Mutta ymmärsinkin että osaan hengittää veden alla.

2. toukokuuta 2013

you need to live now and hold on 'cause love comes slow and it goes so fast

Elän,
juuri ja juuri hengitän.
Päivästä toiseen samanlaiseen sydän lyö vielä, kello tikittää.
Ei minulla mitenkään ikuisesti aikaa ole, ei todellakaan, on tämä elämä kuin ohikiitävä hetki, johon pitää tarttua ja miettiä seurauksia sitten jälkikäteen.
Silti odotan ja odotan.
Jotain täydellistä, tulevaa, onnellisuutta.
Kunnes tuli viime viikolla se päivä kun todella ymmärsin,
että tässä minulla on ollut jo kauan valmiina kaikki ainekset onnellisuuteen.
Pienistä ihanista asioista on kasvanut kokonaisuuksia. Asiat jotka ovat tätä ennen tuntuneet arkisilta, itsestäänselvyyksiltä ovat koko ajan olleet niitä asioita, jotka on pitäneet mua kasassa, joita olen arvostanut aivan liian vähän. Mutta se tulee nyt muuttumaan.
Se tunne on ihana, kun vaan itkettää ja itkettää, kun tajuaa olevansa niin onnellinen ja siunattu.
Olen vain ollut liian sokea näkemään sitä onnea.

Kuin olisin liian pitkään kulkenut sokeana, pelkurimaisesti pitänyt kädet silmillä, etten vaan näkisi sitä mustuutta, joka kuitenkin vallitsee siellä käsieni takana, vaikka oikeasti, siellähän on ollut ihan valoisaa

10. maaliskuuta 2013

there's just a little line between pain and pleasure

you think and you think and you think what have you done,
while you're crying tears of joy,
and in the same time suffer from it,
all from your own choice, own fault
and you imagine all the scars that you have caused to your heart,
because you cared too much
and you have too many fears and too many wishes,
but still you can't be nothing else but happy,
from the bottom of your heart...
...while the fear is killing you inside,
because once you promised to yourself you wouldn't love ever again.

22. tammikuuta 2013

I chase your love around a figure 8, I need you more than I can take

Tavallaan mä oon aina pelänny rakkautta, tai pienintäkään välittämistä. Vaikka rakastan sitä tunnetta, kun kokee itsensä merkitykselliseksi, aina pelkään välittää, pelkään tulla välitetyksi. Sillä mikään ei tunnu kestävän ikuisesti. Aina rakkaus sattuu, jotenkin salakavalasti. Mitä enemmän välittää, sitä enemmän on menetettävää. Mutta ihminen taitaa pohjimmiltaan olla hieman masokistinen, koska kituu ja kärsii vain sen takia, että saisi edes pienen hetken (tai parhaimmassa tapauksessa ikuisuuden) tuntea sen huumaavan tunteen kun askel on ihmeellisen kevyt ja maha täynnä perhosia.
Julmaa...mutta niin ihanaa tämä elämä.

4. tammikuuta 2013

music tells more of your personality than you think

Ajattelin hieman raottaa teille musiikkimakuani ja pihistin Siniltä musahaasteen, jonka teinkin sitten kaiken kerralla. Ärsyttää vähän, kun ei kaikkia suosikkeja saanut tähän mukaan, mutta pieni pintaraapaisuhan tämä vain on. Kuunnelkaa toki, kiitosheihei ja hyvää tätä vuotta :) 


1. päivä - kappale, jota kuuntelin viimeksi

2. päivä - kappale, joka soi viimeksi päässäni

3. päivä - kappale, joka kuvaa tämän hetkisiä tunteitani
 
4. päivä - kappale, joka muistuttaa minua jostain paikasta


5. päivä - kappale, jota vihaan
 
6. päivä - kappale, jota rakastan

7. päivä - kappale, joka muistuttaa minua viime kesästä

8. päivä - kappale, johon en ikinä kyllästy

9. päivä - kappale, jota voisin tanssia

10. päivä - kappale, joka saa minut nukahtamaan (hyvällä tavalla)

11. päivä - kappale suosikkibändiltäni

12. päivä - kappale, josta pitäminen tuhoaa katu-uskottavuuteni
sekä
13. päivä - kappale, jota kukaan ei olettaisi minun rakastavan

14. päivä - kappale, joka kuvaa minua

15. päivä - kappale, jota rakastin mutta en siedä enää

16. päivä - kappale, jonka kuulin ennen monesti radiosta

17. päivä - kappale, jonka toivoisin kuulevani radiosta

18. päivä - kappale suosikkilevyltäni

19. päivä - kappale, jota kuuntelen vihaisena

21. päivä - kappale, jota kuuntelen iloisena

22. päivä - kappale, jota kuuntelen surullisena

23. päivä - kappale, jonka haluan soivan häissäni

24. päivä - kappale, jonka haluan soivan hautajaisissani

25. päivä - kappale, jokaa hymyilyttää minua

26. päivä - kappale, joka on mielestäni legendaarinen

27. päivä - kappale, jonka toivoisin osaavani soittaa

28. päivä - kappale, joka saa oloni syylliseksi

29. päivä - kappale lapsuudestani

30. päivä - suosikkikappaleeni tähän aikaan vuosi sitten

31. päivä - kappale, joka saa minut itkemään

32. päivä - kappale, josta kaverini pitävät

33. päivä - kappale, jota lauloin viimeksi

34. päivä - kappale, jota joku perheestäni kuuntelee

35. päivä - kappale, jonka osaan täysin ulkoa

36. päivä - kappale, josta saan kylmiä väreitä

37. päivä - kappale, jota hyräilen usein

38. päivä - kappale, joka muistuttaa minulle tärkeästä ihmisestä

39. päivä - kappale, josta olen alkanut viimeaikoina pitämään

40. päivä - kappale, jota kuuntelen seuraavaksi
 
 

31. joulukuuta 2012

nothing can compare to deserving your dream

Kerran katsoin niin, silmiis syviin, upottaviin,
Taisin eksyä, tietä takaisin etsin loputtomiin,
kunnes ymmärsin olevani jo
kotona.


 
Hyvästi 2012 ja kiitos kaikesta.

19. joulukuuta 2012

you said sit down right here where you belong

Kuinka olla onnellinen,
kun et koskaan voi uskoa olevasi onnellinen,
sillä tuntuu että vain muut kuin sinä itse voisit olla onnellinen,
joten et varmasti voi edes tietää miltä todella tuntuu olla onnellinen,
mutta jos kuitenkin vahvasti uskot olevasi onnellinen,
voitko jättää sen kaiken pahan syrjään ja vain olla onnellinen?
Miksi pelkään olla onnellinen?
Voinko oppia olemaan onnellinen?
Mitä vaatii että voin sanoa olevani onnellinen?
En tiedä, mutta itse voin vain tyytyä siihen että tunnen olevani todella lähellä kaunista ydintä ja huumaa tunnetilassa nimeltä onnellisuus, joka on avain siihen että aidosti hymyillen ja nauraen pitkästä aikaa voin todella sanoa olevani onnellinen.
Antakaa anteeksi,
antakaa olla,
antakaa nyt hetken aikaa,
aikaa olla kerrankin onnellinen.