Sivalsi kai vain ihan ohimennen.
Tunsit kivun, muttet löytänyt haavaa.
Tajusit tapahtuneen, muttet ymmärtänyt merkitystä.
Tuli vain sellainen tunne.
Tunne, jonka muistat selvästi vielä vuosia myöhemmin.
Vieläkin muistat ne sanat tarkalleen sanasta sanaan.
Voit melkein sielusi silmin nähdä ja kokea tilanteen yhä uudestaan ja uudestaan.
Löydät viimein haavan paikan sydämestäsi.
Sieltä minne ne sanat jäivät asumaan ja kasvattamaan epäluottamustasi itseesi ja muihin ihmisiin.
Kuinka ihminen voikaan sanoa toiselle aina niin pahasti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti