Voi niitä aikoja,
kun kuunneltiin sydäntä ja oltiin aitoja,
Oikeaa ja väärää ei enää toisistaa,
tunnista kun silmänsä ummistaa,
Suuria sanoja,
olemattomia tekoja,
Oon kai valehdellu alusta asti,
teen kaiken siks niin varovasti,
Jos luulee seisovansa,
kaatuu,
siks tarviinki niin kipeesti sun apuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti