no matter what I say, believe me, I miss you too

Vasta nyt alan miettimään, olenko vain hukannut aikaani.
Kaiken aikaa olenko tavoitellut jotain saavuttamatonta.
Voinko ikinä tulla ehjäksi, jos todellisuudessa kaikki ihmiset joita näen, lähellä ja kaukana, eivät olekkaan niin ihailtavan ehjiä, tasapainoisia ja onnellisia kuin miltä ulkoapäin näyttävät. Ulkokuori vain valehtelee.
Jokainen on joskus hajonnut ja sitten jälkeen päin kasattu uudelleen kokoon. Jokainen kerta on jättänyt ihmiseen ainutlaatuiset jäljensä ja arpensa. Kenenkään palapeli ei ole täydellinen. Voi kuinka lohduttava ajatus :)