if you think it's a game, let's play

Eihän tässä pitänyt olla mitään menetettävää,
Onko se niin että et menetä mitään, jos et itke, et välitä?
Pidät kiinni kovempaa,
Kuinka mä voisin sen sulle sanoa, että haluan vaan pois?
Ei tää mennyt yhtään niinkuin sovittiin.
Jäit mun sydämeen, vaikka lupasit tulla vaan käymään.

you maybe can't see me but I'm still right here by your side

Aito oppiminen sattuu, raapii, repii.
Aito oppi kaataa ojaan,
saa mielen ruvelle ja saa näkemään tähtiä.
Mutta ojassa jos missään opit.

Päivät kuin unta, nopeasti haihtuvaa, katoavaa, ei toista samanlaista tule kuitenkaan,

Mitä me jälkeemme edes jätetään, mitään pysyvää ei milloinkaan,

Hädissään puristaa muistoja rintaansa vasten tyttö, ei tahdo niitä kadottaa,

Mutta ei ikänsä kaivannut kokonaan voi koskaan kai unohtaa,

Tahtoo hartaasti uskoa että elämän syrjässä roikkuva voi todella pelastua,

Vaan pitää opetella uudestaan joka aamu hengittämään, elämään, ymmärtämään, arvostamaan, rakastamaan,

Sillä ei koskaan opi tyttö arvostamaan sitä mitä hänellä jo on,

Ennen kuin kääntyy ja huomaa kaiken jo kadonneen,

Jäljelle jääneen vain kolon suuren.

show me the way and I'll follow 'till the day my heart stops beating

Rakasta haavojasi.
Haavat ovat silmien sukua.
Ilman haavoja,
et löydä sinne,
missä haavoja ei enää ole.

maybe it's not about the happy ending, maybe it's about the story

Minä pyydän.
Älkää yrittäkö koskettaa sydäntäni, teitte sen jo.
Älkää yrittäkö ymmärtää, en ansaitse ymmärrystä.
Älkää pysähtykö, jatkakaa vain matkaanne.
Kenenkään ei tarvitse tietää.
Juoksen vain eteenpäin, etten ehtisi itkeä.
Päätin, etten käänny enää takaisin.
Siksi heitin kaiken menemään.
Siksi en saa nyt sanoa olevani "yksinäinen".

tell me how to get back to, back to summer paradise with you

Torquay, Englanti 16.7-5.8.2012

Ehkä elämäni ikimuistoisimmat ja hauskimmat viikkoni ikinä. Sain tutustua ihaniin ihmisiin, nauraa, itkeä ja olla oma itseni, vielä hetken verran ennen arkeen paluuta. Oli kuitenkin aina mentävä sinne ja tehtävä tätä, mutta koskaan en ehkä ole silti tuntenut itseäni niin vapaaksi kaikesta taakasta, ajatuksista ja velvoitteista. Sai todella unohtaa, elää ja hengittää sisäänsä sitä raikasta meri-ilmaa ja antaa tuulen pörröttää hiukset sekaisin. Jään niin kaipaamaan sitä tunnelmaa, kieltä, englantilaisia ystävälliä ihmisiä ja muutenkin koko kulttuuria. Sain olla millainen halusin olla ja minut hyväksyttiin sellaisena. Ainoa asia mitä voin enää ajatella on se kuinka helposti voisin todella lähteä, jättää kaiken ja muuttaa ulkomaille isompana. Hankkia sieltä työpaikan ja aloittaa uuden elämän sellaisessa kulttuurissa jossa ventovieraatkin ovat sinulle ystävällisiä kun kävelet kadulla. Jospa oikea paikkani ja tulevaisuuteni todella löytyisikin jostain tuolta rapakon takaa. Siinä unelma jota voin alkaa havittelemaan.

Mun matka ei ois ollu mitään ilman sua Laura rakas. Oot vaan päivä päivältä tärkeempi ja vaikket nyt löydykkään aina joka hetki siitä viereltä, oot aina mun sydämessä ♥