nothing can compare to deserving your dream

Kerran katsoin niin, silmiis syviin, upottaviin,
Taisin eksyä, tietä takaisin etsin loputtomiin,
kunnes ymmärsin olevani jo
kotona.

 

Hyvästi 2012 ja kiitos kaikesta.

you said sit down right here where you belong

Kuinka olla onnellinen,
kun et koskaan voi uskoa olevasi onnellinen,
sillä tuntuu että vain muut kuin sinä itse voisit olla onnellinen,
joten et varmasti voi edes tietää miltä todella tuntuu olla onnellinen,
mutta jos kuitenkin vahvasti uskot olevasi onnellinen,
voitko jättää sen kaiken pahan syrjään ja vain olla onnellinen?
Miksi pelkään olla onnellinen?
Voinko oppia olemaan onnellinen?
Mitä vaatii että voin sanoa olevani onnellinen?
En tiedä, mutta itse voin vain tyytyä siihen että tunnen olevani todella lähellä kaunista ydintä ja huumaa tunnetilassa nimeltä onnellisuus, joka on avain siihen että aidosti hymyillen ja nauraen pitkästä aikaa voin todella sanoa olevani onnellinen.
Antakaa anteeksi,
antakaa olla,
antakaa nyt hetken aikaa,
aikaa olla kerrankin onnellinen.

what would you say, if you could see me now

Pelkään.

Kuka olet?

Älä tule lähemmäksi.


Kuka tuskaani hiljaa koskettaa?
Kuka yksinäisyyden verhoa varovasti raottaa?




Se olitkin Sinä koko ajan.





Jumala.

and I wonder if it ever crossed your mind, for me it happens all the time

Tiedän että kaikkea ei saata unohtaa,
mutta toivon että anteeksi voi antaa.
Yksin täytyy näköjään,
jokaisen kulkea polku pimeään,
jotta pystyy valon näkemään.
Miksi sydämessäni aina pelko asustaa,
kaikkoaako epäluulo koskaan?
Aivan sama kestääkö tämä kaikki hetken vai ikuisuuden,
saa se minut nöyrtymään ystäväksi hiljaisuuden.