Tiedän että kaikkea ei saata unohtaa,
mutta toivon että anteeksi voi antaa.
Yksin täytyy näköjään,
jokaisen kulkea polku pimeään,
jotta pystyy valon näkemään.
Miksi sydämessäni aina pelko asustaa,
kaikkoaako epäluulo koskaan?
Aivan sama kestääkö tämä kaikki hetken vai ikuisuuden,
saa se minut nöyrtymään ystäväksi hiljaisuuden.
Sä kirjotat vaan niin... kauniisti :')
VastaaPoistaJajaja kiitos liebsteristä minkä heitit mulle silloin joskus kauan sitten, mietin vaan että kun se jäi julkaisematta kaiken tän bloginvaihdoksen keskellä, niin on varmaan ihan okei että laitan sen mun uuteen blogiin? :)
Kiitos paljon! :))
VastaaPoistaJa tietenkin laitat sen nyt uuteen blogiin, se on yhtä mahtava ku edeltäjänsäkin!!