Käsiini kaikki kaunis aina hajoaa
hetket menneet lipuu kauas ulottumattomaan
unohtaminen on eräänlaista vapautta, surun unohtaa vain suremalla, sanotaan
mutta ei ikänsä kaivannut kokonaan voi unohtaa
eivät siipeni olleetkaan vielä tarpeeksi vahvat yksin jatkamaan.
Vielä huokaisen iltaan väsyneen ja hiljaisen,
yksinäisen rukouksen, Sinun huomaas jätän sen.
Sydämeeni piilotan, minä muiston kauneimman,
sitä kaipuussani kannan, tämän yön ja ainiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti