En riitä, en kelpaa, en osaa unohtaa.
En taida edes huomisaamun auringonnousuun uskoa.
Suun edessä lukko ja avaimet luultavasti ihan lopullisesti hukassa.
Kylmää tämä loputon yksinäisyys ja kolo rinnassa.
Kun viitsitte, palautettako sydämeni, tai sen mitä siitä on jäljellä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti