Uskalla en liikahtaa, enkä lumousta särkeä.
Hetket kuin unta on vain haihtuvaa.
Tänään katsettani kaihdat, olet saavuttamaton.
Olen tässä, sydämmessäis en milloinkaan, liian kaukana ehkä sittenkin.
Anna rauha hetkeksi lainaan tähän rauhattomaan sydämeen.
Kunhan vaan voisin menneisyydelle kääntää selän.
Niin katoavaa.
Mutta kun mä en tahdo sulta muuta kun lupauksen huomisesta.
Älä mene pois, vaikka mikä ois, kaikki ehkä vielä joskus selviää.
Olen kyllästynyt sivusta seuraamaan, mut mä en vielä ole toivoa heittänyt.
Yhtäkään hetkeä tuhlata en enää saata.
Olen vaan väsynyt ikävään, pettynyt turhuuksiin.
Mitä vapaudeks luulin mä seurasin eksyksiin.
Olen lipumassa luotasi vaikka sä et sitä nää.
Minä olen jotain vailla aina vaan, tyhjyys täältä ei lopu milloinkaan.
Kaiken vielä jos voisin alkaa uudestaan, mitään en samoin enää tekis.
Yksinäisyys, mun ystäväin, menisitkö hetkeks jonnekin, jotta päivä nousis hiljaa niin kuin aina ennenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti