Puolivahingossa lähdin samaa tietä kulkemaan.
Sillä helppo huominen on unohtaa, jäävuori sulaa kyynel kerrallaan.
Se ihme on kai vasta, oomme tänne asti selvinneet.
Tie takaisin löytyy kai aikanaan, onhan jäljellä vielä toiveista rippeet
ja arpinen sydän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti