Tänään tajusin että ymmärrys on todella avain joka lukkoon.
Monta ovea todellakin avautuu, kun yksi sulkeutuu.
Mutta kaikki ois niin paljon helpompaa jos joku kertois miten oltiinkaan oma itsensä? Tää roolileikki vois loppua nyt tähän.
Eikä sillä oo väliä minkä tuntee oikeeks, totuus tulee aina ensimmäisenä. Jos unohdan se vaan hetkeksi, vaikka vahingossa? Leikin että tiedän mitä teen ja varastetun hetken saan olla onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti