Tiedän, etten oo yksin, enkä jää yksin.
Silti sisällä kalvaa tää loputtomalta tuntuva tyhjyys ja yksinäisyys.
Kuin jotain puuttuis.
En vaan hallitse kyyneleitä, mutta ne kertoo totuuden.
Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, aina, vielä jonain päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti