Tiedän sen tunteen kun on vain yksinkertaisesti paha olla. Eikä edes aina välttämättä tiedä miksi.
Ei ole mitään mitä voisin sanoa, tehdä tai luvata saadakseni maailmasi näyttämään taas paremmalta paikalta. Voin vain olla tässä, vierellä, lähellä, turvana, tukena. Yrittäen pitää omat kyyneleeni sisällä, kuivata hihaan vain sinun tunteesi, vaikka itse olen samanlainen kävelevä aikapommi.
Odotan omaa samanlaista, lopullista murtumistani. Ehkä sitten sen jälkeen pystyn olemaan taas oma itseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti