Keinuta hiljaa uneen rauhattomaan,
jotta huomenna voin pettyä maailmaan uudestaan.
Kiitollisuus kuolee siinä missä inhimillisyys,
vuorotellen kumartaa sekä pelko että syyllisyys.
Vedä syvään henkeä ja ota aikaa,
kulutetaan loppuun tätä vanhaa taikaa,
joka muuta ei asioita kuitenkaan parempaan,
armo tie vain on totuuteen suurimpaan.
Silmät kiinni kulkee johdatuksessa turhan kohtalon,
kun ei valoa nää,
yrittää vain varjoa tahtomattaan ymmärtää,
eksyy polulta helpommin yksinään.
Jokaisella on pimeä puolensa,
näyttipä toisille sitten surunsa, huolensa,
jokainen valossa pystyy kulkemaan,
jos pystyy loputtoman itsekkyyden itsestään sulkemaan.
Hiljaista tuskaa ei kukaan muu huomaa,
kyyneleitä ei kukaan toinen kuivaa,
luotu vain taivaankantta kohti koittaa vain kurottaa,
viimeiseen hengenvetoon uskoo huomiseen ikuiseen, huolettomaan ja onnelliseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti