Lähiaikoina oon vaan viimein hyväksynyt sen että on joskus tarpeellistakin katua jotain.
Oppi tulee kantapään kautta, mistä tiedät jos et kokeile, sanotaan.
Mielenkiintoista miettiä jälkikäteen nyt äärettömän tärkeiltä tuntuvia ja jälkikäteen naurettaviakin (teko)syitä.
Kaikki tuntuu aikanaan oikealta.
Mutta voi sitä vapauttavaa tunnetta tehdä jotain sellaista mitä ei osattaisi odottaa minulta.
Astua ulos muotista ja nauraa.
Ihan kuin muuttamalla itseään, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin, voisi todella karistaa kannoiltaan menneisyyden.
Elän siinä harhassa vielä hetkisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti