Se on hassua miten omituiset asiat saa välillä itkemään.
Ikävä, vaikka näette jo pian uudestaan.
Välittäminen, kun havahdut yhtäkkiä siihen että joku on sinulle tärkeä.
Helpotus, kun ymmärrät että olet pidetty, hyväksytty, arvostettu. Edes ihan vähän.
Jonain päivänä haluaisin olla todella aina niin aito kuin olen aina silloin kun itken, ihmisten edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti