Edellinen kirjoitukseni oli 15. lokakuuta 2013, parii päivää ennen 18 -vuotissyntymäpäivääni. Ensi syksynä täytän 20. Paljon on tapahtunut tässä välissä.
Silti edelleen joskus iltaisin palaan lukemaan vanhoja tekstejäni. Minulle itselleni ne kertovat paljon enemmän kuin osasin koskaan kenellekään elämäni tapahtumia ja käännekohtia kuvailla tekstien muodossa. Ne kertovat kokonaisen tarinan, aina alusta loppuun kaikkine miljoonine piilomerkityksineen. Jokainen teksti kertoo jostain tapahtuneesta, ihmisestä tai tunteesta.
Ja kyllä, jos et ollut jo pari vuotta sitten keksinyt niin kyllä, viimeisin blogitekstini kertoi ihastumisesta/tykästymisestä/rakastumisesta/ihan miten vaan. Siihen nämä tekstit tyssäsivätkin, aloin todella olemaan onnellinen ja tietenkin myös perinteisesti "ajan puutteeseen". Mutta ette uskokkaan kuinka paljon aikaa ja suunnittelua oikeasti käytinkään lyhyidenkin tekstieni työstämiseen! Niin ja ei sillä etten enää olisi onnellinen, olen kyllä, uskon jopa että paljon onnellisempi kuin tuolloin, jos onnellisuus millään on edes vertailtavissa tai mitattavissa, enpä usko... Kirjoittaminen sujui noihin aikoihin vain huomattavasti helpommin, silloin kuin elämäni vieri aikalailla aina vain alamäkeen ja olin allapäin. Samaistuin kai (harmikseni) sellaisiin kirjailijoihin, jotka ammentavat tekstiään surusta.
Kirjoitan edelleen, mutta vain itselleni, minulle niin tyypillisiä ajatuksenparsia ja punon niitä yhteen joskus tuntitolkullakin yömyöhään...
Katsotaan tulisiko tästä blogin pitämisestä taas pitkästä aikaa jotakin.
Toivottavasti edes jokunen lukija olisi jäljellä, mutta itselleni tämä on lähinnä terapiaa julkaista tekstejäni ja ajatuksiani jonnekkin ylös, mutta kiva jos olet vielä mukana
Nähdään,
vivacious
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti